Vienan reitti

Vienan reittiä pitkin kuljettiin Suomesta Venäjälle ja takaisin 1600-luvulta lähtien aina 1800-luvulle saakka. Vuokinlatvan rajapaikan eli silloisen rajanylityspaikan kautta kulkenut reitti oli Suomen autonomian ajalla kulkukauppiaiden eniten käyttämä reitti Vienan Karjalasta Suomeen. Vienan reitin läntinen pää on Suomussalmen Vuokkijärven Vängänkylässä. Sieltä reitti kulkee Kevättijärven eteläpuolelta Palojärven pohjoisrannan kautta Hyryn kylän kaakkoispuolelle, josta se jatkaa itäkoilliseen. Viianginjärven ylityksen jälkeen reitti jatkuu Viiangin kylältä valtakunnan rajalle. Mittaa reitille tulee noin 27 kilometriä.

Vuokin kyläyhdistys teki reitin kunnostuksesta aloitteen vuonna 2006. Vuonna 2008 sovittiin hoitosuunnitelman laatimisesta, ja hoidon periaatesuunnitelma valmistui vuoden 2009 alussa. Reitin hoitotyö käynnistyi kesällä 2010 Kainuun ELY-keskuksen toimesta. Hanke reitin siltoineen ja muine rakenteineen saatiin valmiiksi vuonna 2012 ja se luovutettiin Suomussalmen kunnalle syyskuussa 2012. Suomussalmen kunta vastaisi jatkossa reitin käytöstä ja kunnossapidosta. Lisää hankkeesta voi lukea tästä linkistä.

Kesäkuussa 2015 Suomussalmen kunta teki sopimuksen Vuokin kyläyhdistys ry:n kanssa reitin rakenteiden hoitovastuusta.

Vuokin kyläyhdistys on kuulunut myös Vuokin reitti Vienaan työryhmään, jossa ovat mukana mm. Kainuun Liitto, Metsähallitus, Museovirasto jne. Työryhmän laatima Vuokin reitti Vienaan -toimintamalli allekirjoitettiin vuonna 2017.

Vuonna 2019 Vuokin kyläyhdistyksen kannustamana reitille perustettiin oma yhdistys Vienan reitti ry, jonka tarkoituksena on edistää ja kehittää Vienan reittiä, vaalia reitin kalevalaista kulttuuriperintöä, kehittää reitillä luonto- ja
kulttuurimatkailua ja tehdä reittiä tunnetuksi Suomessa ja kansainvälisesti. Vienan reitti ry:n toiminnassa on mukana mm. Vuokin kyläläisiä, kalevalaisen kulttuurin-, runolaulun-, perinneympäristön- ja luontomatkailun asiantuntijoita. Yhdistyksestä ja Vienan reitistä löydät lisätietoa tästä linkistä.

Vuokin kyläyhdistys ry siirtää hoitovastuunsa reitistä vuoden 2021 aikana Vienan reitti ry:lle. 

Vienan reitti, Vuokin reitti tai Lönnrotin reitti kulki aikoinaan Vuokin kylältä Viangin kautta itärajan yli ja sieltä eteenpäin Kivijärven kylän kautta Vuokkiniemelle, josta oli jatkoyhteys Tsirka-Kemijoen myöten Vienan merelle.

Pohjanlahden ja Vienanmeren välisten vanhojen kulkureittien tutkimus (Heikki Rytkölä)  

Pohjanlahden, Valkeanmeren (Vienanmeri) ja Laatokan välillä on liikuttu niin kauan kuin ihminen on näillä seuduilla asunut. Kulkureitit ovat noudatelleet suuria virtoja maanselän (vedenjakajan) molemmin puolin. Nämä reitit ovat tulleet tunnetuksi erityisesti kauppiaiden ja runonkerääjien ansiosta. Lukuisat Venäjän Pohjois-Karjalan miehet kulkivat ainakin 1500-luvulta 1900-luvun alkuun saakka näitä samoja ”teitä”. Yleinen käsitys on, että liikuttiin lähinnä kesällä. Tutkimuksessa on tultu siihen tulokseen, että merkittävin kulku tapahtui kuitenkin talvella parhaaseen rekikelin aikaan. Ehkä tunnetuin ”tie” kulki Suomussalmen Vuokin kylän kautta Viiangista rajan yli Kivijärven kylään ja edelleen Vuokkiniemeen. Tämä ”tie” on merkitty jo vuonna 1651 laadittuun karttaan (Wägen Till Hvitehafvet).

Suomalainen huippututkimus (esim. Matti Huurre, Anna-Leena Siikala) on osoittanut, että näillä Kainuun kautta kulkevilla vanhoilla kulkureiteillä (Pohjanlahti – Vienanmeri) on ollut suuri merkitys tuhansien vuosien ajan. Niillä on ollut myös hyvin tärkeä merkitys kansanrunouden esiintymiseen juuri reittien varsilla.

Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa 1809–1917. Tuolloin kerättiin elävää suullista perinnettä Kainuun ja erityisesti entisen Vuokkiniemen pitäjän alueelta. Nimekkäimpiä vaeltajia olivat Anders Johan Sjögren ja erityisesti Elias Lönnrot, joka käytti usein tätä edellä mainittua Suomussalmen ja Vuokkiniemen välistä kulkuväylää.

1800-luvulla oli useita pahoja katovuosia. Tilanteen helpottamiseksi tutkittiin mahdollisuuksia parantaa kulkuyhteyksiä Oulun ja Vienan Kemin välillä. Samalla Venäjän Pohjois-Karjalan ja Kainuun asukkaat olisivat saaneet kipeästi kaipaamaansa apua elintarvikehuoltoonsa. Kysymyksessä olivat aktiivisia Oulun läänin maaherra ja Suomen kenraalikuvernööri. Asiaa käsiteltiin myös Pietarissa erityisesti Suomen ministerivaltiosihteerin virastossa. Asialla oli myös maailmanpoliittista merkitystä. Krimin sodan kokemukset Vienanmerellä vaikuttivat suunnitelmien laadintaan. Kysymys oli erityisen ajankohtainen 1830-luvulla ja 1850-luvulla. Perusteelliset selvitykset eivät johtaneet kovin merkittäviin tuloksiin, mutta juuri Viiangin ja Kivijärven kylien välinen reitti näytti tarjoavan parhaat kehittämismahdollisuudet. Liikenneolojen yleinen kehitys muutti kokonaistilanteen ratkaisevasti. Vanhan kulkuväylän käyttö hiipui vähitellen, mutta arkistojen hyllyt täyttyivät kartoista sekä erityisesti kirjeistä, lausunnoista ja selvityksistä.

Vanhat merkittävät kulkureitit ovat muinaisjäännöskohteita, jotka merkitään muun muassa maakuntakaavaan. Niillä on huomattava tieteellinen sekä luonto- ja kulttuurimatkailullinen merkitys. Suomussalmen Vuokin reitti on jo liitetty vuonna 2009 vahvistettuun Kainuun maakuntakaavaan. Sen ja mahdollisen EU-hankkeen taustaksi on kartoitettu Vuokin reitin kulkua maastossa valtakunnan rajalle saakka. Reitistä on valmistunut tutkimus, jonka kustansi Kainuun ympäristökeskus.

Vuosina 2004–2006 ovat Suomussalmen Vuokin reitin kartoituksessa olleet mukana Kainuun maakunta, Kainuun metsäkeskus, Kainuun ympäristökeskus, Kainuun Museo, Metsähallitus ja Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen Lönnrot-instituutti. Reitin historiallista taustaa on tutkinut Heikki Rytkölä Lönnrot-instituutista. Tutkimus ilmestyi kirjana vuonna 2006. Reitti on paikannettu maastossa kyläläisten opastuksella ja vanhaa karttamateriaalia hyväksi käyttäen. GPS-tekniikan avulla reitin kulku on voitu piirtää tarkasti kartalle Vängän kylästä valtakunnan rajalle saakka.

Vuosina 2007 ja 2008 on reitin Venäjän puoleista osaa inventoitu Vuokkiniemen kylästä Suomen rajalle Viiangin kohdalle. Venäläisenä tutkimusosapuolena ovat olleet Venäjän Tiedeakatemian Karjalan Tiedekeskus sekä Karjalan valtiollinen kotiseutumuseo.

Matkojen pohjalta laaditaan raportti, jota kokoaa suunnittelupäällikkö Hannu Heikkinen Kainuun maakunta -kuntayhtymästä.

Maastotutkimuksen jatkoksi on harkittu EU-rahoitteista projektia keskeisten kulkureittien inventoimiseksi kansainvälisenä yhteistyönä. Sillä olisi sekä tieteelliset että matkailulliset tavoitteet. Mukaan pyritään saamaan useita osapuolia Suomesta ja Venäjältä. Aiheella on merkitystä myös Ruotsille ja Norjalle.

Julkaisu

Heikki Rytkölä, Vienan tiellä. Historiallista taustaa Vuokin reitille Venäjän Karjalaan. Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 5/2006. Kajaani. Julkaisu on saatavana myös seuraavasta linkistä.