Opasviitta myllylle:  Vängänkylältä ja Malahvianvaarantieltä

Reitti: Vängästä Rautiaisen myllylle 4 km, Malahvianvaarantieltä n. 500 m

Varustus:  Laavu, nuotiopaikka, infotaulu, toimiva mylly

Yli-Vuokissa on luonnon muovaamia koskipaikkoja runsaasti, mutta niihin ei 1700-luvulla uskallettu myllyä rakentaa. Vesireittiä pitkin kulki nimittäin valtaväylä Vienan Karjalaan, josta laukkukauppiaiden ja kulttuurivaikutteiden lisäksi ilmestyi toisinaan vainolaisiakin.

Pitkään mietittyään kylän miehet päätyivät yrittämään Koljatinjärven virtaussuunnan muuttamista. Samalla kertaa saataisiin sotajoukkojen kulkuteiltä syrjässä sijaitseva ja kaunis paikka myllylle, ja ehkä hyviä rantaniittyjä kaupan päälle. Järvi laski vetensä luoteeseen, Mustalammen (silloinen lahti) kautta Äylän vesistöön, ja nyt koetettiin kääntää virtaussuunta kaakkoon ja Yli-Vuokiin vesiin. Ensimmäinen kaivutyö keskeytyi liian kovan maan takia. Hanke ei kuitenkaan rauennut. Perimätiedon mukaan nälkävuosina joku "Rautiainen niminen kulkumies" tarjoutui suorittamaan työn ruokapalkalla. Tällä tuohivirsukenkäisellä, vahvalla kaivajalla oli työvälineinään rautakärkinen puulapio sekä puukanki. Hän kaivoi hieman idempänä kuin edelliset yrittäjät. Kovaa oli maa nykyisen Rautiaisenpuronkin kohdalla, joten suurempimittainen vedenlasku jäi toteuttamatta ja niityt saamatta, mutta myllyn tarpeisiin vettä saatiin kuitenkin virtaamaan. Perimätieto ei kerro paljonko urakkaan kului aikaa.

Myös itse myllyn rakentaminen on ollut osoitus omavaraisuudesta, omiin taitoihin ja voimiin sekä luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin luottamisesta. Rakennushirret, lattialankut, rännipuut ja kattotuohet otettiin lähimetsästä, peruskivet, myllykivet ja kivilaakerit tehtiin paikallisesta luonnonkivestä. Siipirattaan ja oven rautaosat valmistettiin itse: suomalmista tehtiin rautahytissä rautaa, joka pajassa taottiin oikeaan muotoonsa. Lisäksi rakennettiin myllysauna samoista tarpeista. Yli-Vuokin vesireittiä pitkin kulkeneen Vienan reitin rinnalla  kulki vastaava maareitti kuivia männikkökankaita pitkin. Myllystä ja sen saunasta muotoutui yksi tämän reitin yöpymispaikoista. Vienan reitti on kartoitettu, raivattu ja pilkoitettu uudelleen vuonna 2006. Tämä reitin kunnostamishanke jatkuu lähivuosina.

Mylly liittyy myös rajan vartioinnin historiaan. Myllysauna toimi 1920-luvun alusta aina 1940-luvulle asti Viiangin suunnan rajamiesten partiotukikohtana. 1950-luvulla puolestaan saunassa asusteli eläkepäiviään kuulu voimanpesä, rajakersantti Antti (Asko) Seppänen. Myllyn syntytarina on yksityiskohtaisemmassa muodossa luettavissa Pentti Kinnusen laatimasta tietotaulusta myllyn seinältä. Samassa taulussa kerrotaan myös Vienan "valtatiestä", sotatoimista alueella sekä alueen historiasta laajemminkin.

Yli-Vuokin Vängän kylän kyläläiset kunnostivat myllyn ja myllysaunan vuosina 1998 - 1999. Samalla rakennettiin kaikkien käytettävissä oleva laavu ja nuotiopaikka.