Elämä on lahja

Elämä - tämä ainutkertainen,
lahjaa on, sen päivä jokainen.
Yksikään ei palaa takaisin,
sen vasta äsken oikein ymmärsin,
Näin aloin arvostamaan elämää,
ja kaikkea, se mitä sisältää,
Tämä päivä, tapahtumat sen,
pois elettynä on jo eilinen.

Ihmiset joita elämääni tuot,
jotkut hetkeks’ seurakseni suot.
Toiset taasen jäävät elämääni,
tästä kiitänkin mä ystävääni.

Joku tapaamani ihminen
on kuin valotuikku suloinen,
joka tuikkii tiellä kirkkahasti,
jääpi sydämeeni pysyvästi.
Pimeässä tuikku pienikin,
valaisee kuin lamppu loistavin.

Lahjaa elämän on kaikki nämä valot,
ne sydämeen saa aikaan suuret palot.
Ne lämmittävät, valaisevat siellä,
en yksin kuljekaan mä elontiellä.

Kiitän, Herra, elämästä tästä,
joka tuikusta ja ystävästä,
että minut tällaiseksi loit,
hyväksyä puutteineni voit.

Auta, että tuikkujani vaalin,
ystävyyksistäni pidän vaarin,
ettei syksysää, sen kylmä tuuli,
sammuttaisi tuikkujani juuri.
Salli, että rakastavin mielin
kulkisin mä tämän elon tieni,
että tuikkuna myös itse olla voisin,
lähimmäisen tielle valon toisin.